voimistelukuva@gmail.com
Ajankohtaista
Kuvagalleria
Kuvatilaus
Kuvausvinkit
Artikkelit
Yhteystiedot
Kuvausvinkit
Oppitunti # 3 - Liikkuvan kohteen pysäyttäminen

Toisin kuin monen muun lajin kohdalla, urheilukuvaus on pääpiirteistään tekstiililaji: mitä järeämmät kameravehkeet sitä paremmat kuvat. Ensiarvoisen tärkeää on myös tuntea itse urheilulaji, eikä voimistelun kohdalla urheilijan sarjojen muistaminenkaan ole pahitteeksi. Tällöin osaa parkkeerata itsensä oikeaan kulmaan ja odottaa sitä h-hetken, jolloin painaa kameran laukaisinta. Lisäksi muutaman perustekniikan hallitseminen kasvattaa huomattavasti onnistuneiden kuvaotosten määrää. Valokuvatessa liikkuvaa kohdetta voidaan tilannetta lähestyä usealla eri tekniikalla, joista yleisimpiä ovat liikkuvan kohteen pysäyttäminen ja kohteen tai vastaavasti taustan jättäminen tarkoituksella epätarkaksi, jolloin kuvaan jää liikkeen tuntua. Voimistelussa ylivoimaisesti suosituin kuvaustekniikka on liikkeen pysäyttäminen, jolloin myös urheilija on tunnistettavissa (kuva 1).



Kuva 1. Täydellisesti onnistunut urheilukuva vaatii oikeiden kameran asetusten lisäksi
(tässä kuvassa: ISO 2500, aukon koko f/2, sulkimen nopeus 1/1600s) rutkasti tuuria.


Valotuskolmio: A + B + C = onnistunut kuva
Nykyaikaisista kameroista löytyy valmiina erilaisia automaattiasetuksia, jolla kuvien ottaminen yleensä onnistuu helposti ja vaivattomasti. Näistä yksi on useimmista kameramalleista valmiina löytyvä urheilukuvaus -asento, joka automaattisesti pyrkii valottamaan kuvan niin, että liikkuva kohde pysähtyy. Usein kuva kuitenkin jää tässäkin asennossa epätarkaksi ja tosiasiassa harvoin mikään automaattiasento on kuvan suhteen optimaalinen. Onneksi tähän tarkoitukseen kamerassa on olemassa puoliautomaattisia ja täysin manuaalisia säätöjä, joilla kuvien ottaminen onnistuu, joskus ainakin, haastavimmissakin tilanteissa.

Kamerakielessä valotus tarkoittaa sitä, kuinka kuva onnistuu valon suhteen. Kun kuva on valotettu oikein, kuvan värisävyt ovat kohdallaan. Alivalottunut kuva on liian tumma tai pimeä ja ylivalottanut kuva taas on puhki palanut eli valkoinen, eikä siitä ole erotettavissa värisävyjä. Optimaalinen valotus rakentuu valotuskolmiosta (kuva 2), johon vaikuttaa vaikuttaa kolme tekijää: herkkyys (ISO), aukko (f-luku) ja suljinaika.



Kuva 2. Valotuskolmio: ISO-luvun, objektiivin aukon kooon (f-luvun)
ja kameran sulkimen nopeuden yhteys toisiinsa.

ISO-säädöissä suurempi luku tarkoittaa suurempaa herkkyyttä eli nostamalla ainoastaan kuvan ISO-lukua kuvasta tulee valoisampi. Samalla kuitenkin myös kuvan kohina eli rakeisuus lisääntyy, jolloin kuva voi näyttää kauttaaltaan pilkulliselta eikä siitä kannata teettää paperikuvia tai suurennoksia. Kamerasta riippuen ISO 2500 (Canon 1D Mark IV) suurempaa lukua ei kannata käyttää. Vanhemmilla järjestelmäkameroillani (Canon D10/30) vastaava luku oli ISO 1600. Oman kameran ISO raja-arvot selviävät vain kokeilemalla, esimerkiksi ottamalla samasta kohteesta useampia kuvia eri ISO-arvoilla.

Aukko (aperture) eli f-luku on objektiivin ominaisuus sekä rajoittavin tekijä urheilukuvauksessa. Itse f-luvut menevät käänteisesti, eli suuri aukko ja kooltaan fyysisesti massiivinen objektiivi tarkoittaa pientä f-lukua ja vastaavasti f-luvun kasvaessa sekä aukko että objektiivin fyysinen koko pienenee (kuva 3). Suuriaukkoiset objektiivit ovat valovoimaisia ja siksi voimistelukuvauksessa pienin suositeltava objektiivin f-luku on 2.8 laitteen suuresta painosta ja hinnasta huolimatta. Aukon koko vaikuttaa lisäksi kuvan syväterävyyteen. Jos kuvatessa voimistelua aukon koko on suuri (f-luku esimerkiksi 2) kuvan syväterävyys on pieni ja kuvassa terävää on ainoastaan voimistelija taustan jäädessä pehmeäksi (kuva 1). Vastaavasti pieniä aukkoja (f-luku esimerkiksi 11) käytetään usein maisemakuvauksessa, jolloin syväterävyys on laaja ja kuva on kauttaaltaan terävä. Syväterävyyteen vaikuttaa aukon koon lisäksi myös objektiivin polttoväli, joka kertoo miten paljon kohde suurentuu.



Kuva 3. Kaksi eri aukkoista, mutta lähes saman polttovälin objektiivia. Kuvassa oikealla kevyt Canon EF 28-80mm f/3.5-5.6 ja vasemmalla painavampi Canon EF 24-70mm f/2.8L USM. Näistä jälkimmäinen soveltuu haastellisempaankin kuvaukseen. Voimistelukuvauksessa objektiivin pidempi polttoväli on kuitenkin suositeltavaa.

Suljiaika eli valotusaika (shutter speed) puolestaan kertoo kuinka pitkään kuvaa valotetaan eli kuinka pitkään kameran suljin on auki ja päästää valoa kameran kennolle, jossa kuva muodostuu. Urheilukuvauksessa pyritään yleensä lyhyihin valotusaikoihin, jolloin kuva pysähtyy (kuva 4). Voimistelussa suositeltavaa on käyttää vähintään suljinaikaa 1/800s (tarkoittaa yhden sekunnin kahdeksassadasosaa), jolloin suurin osa liikkeistä pysähtyy. Hitaammilla suljinajoilla vaarana on, että etenkin voimistelijan kädet ja jalkaterät jäävät nopeissa liikkeissä epätarkoiksi. Käsivaralla kuvatessa pitkissä valotusajoissa (hitaampia kuin 1/30s) ongelmana on usein kameran tärähtäminen, jolloin kameran jalustan käyttö on suositeltavaa.



Kuva 4. Suljinajan nopeuden vaikutus kohteen liikkeen pysäyttämiseen. Lyhyillä valotusajoilla onnistutaan pysäyttämään liike. Optimaaliset liikkeen pysäyttämisajat ovat urheilukuvauksessa lajikohtaisia. Liian lyhyillä valotusajoilla liikkuvasta kuvauskohteesta tulee epätarkka.


ISO-luku, aukon koko ja sulkimen nopeus käytännössä
Erilaisilla ISO-luvun, aukon koon ja sulkimen nopeuden yhdistelmillä voi saavuttaa saman lopputuloksen. Täysin manuaalisella (M) käsisääteisellä valotuksella kuvaaminen ei kuinkaan ole tarpeen, vaan yksinkertaisempaa on käyttää kameran puoliautomaattisia toimintoja, joihin kuuluu valotusajan esivalinta (Canonissa Tv ja Nikonissa S) sekä aukon esivalinta (Canonissa Av ja Nikonissa A). Valotusajan esivalinnassa (Tv/S) määritetään itse sulkimen nopeus ja kamera säätää automaattisesti sopivan aukon koon. Vastaavasti aukon esivalinnassa (Av/A) määritetään aukon koko ja kamera säätää sulkimen nopeuden automaattisesti. Voimistelukuvauksessa yksinkertaisin tapa saada laadullisesti parhaita mahdollisia kuvia on nostaa kameran ISO-luku mahdollisimman korkeaksi, asettaa kamera Av/A asentoon ja valikoida suuri aukko eli mahdollisimman pieni f-luku. Tällöin kamera laskee automaattisesti oikean sulkimen nopeuden, ja näyttää sen kameran ruudulla. Valitettavan harvoin kameran laskemat suljinajat kuitenkaan ovat riittävän nopeita liikkeiden pysäyttämiseen, jolloin toinen vaihtoehto on käyttää kameran Tv/S -toimintoon. Silloin sulkimen nopeus kannattaa asettaa hieman optimaalista suljinaikaa nopeammaksi esimerkiksi 1/500s, jolloin kamera kyllä valitsee mahdollisimman suuren aukon, mutta itse kuva on usein alivalottunut, eli liian tumma. Pienet kuvan kauneusvirheet, joihin kuuluu myös kohtuullinen alivalottuneisuus on melko yksinkertaista korjata jälkikäteen kuvankäsittelyllä. Täysin mustista kuvista ei kuitenkaan saa värillisiä edes nykyajan parhaimmilla ohjelmilla. Jotta voimistelukuvaaja onnistuu ikuistamaan pysähtyneen liikkeen kameralla tärkeintä on muistaa seuraavat asiat: aseta kameraan mahdollisimman suuri ISO-luku (1600-2500), objektiiviin pieni f-luku sekä löydä kokeilemalla sopiva suljinnopeus.


Harjoitus - Hitaan ja nopean suljinajan vertailu
alokuvaustekniikoiden hallitseminen kannalta on tärkeää kokeilla lukemalla opitut teoria-asiat käytännössä. Koska tämän oppitunnin aiheena on liikkuvan kohteen pysäyttäminen, oleellista tässä harjoituksessa on löytää jostakin liikkuva kohde ja yrittää vangita liike optimaalisilla kamera-asetuksilla. Jotta erilaiset kamera-asetukset tulisivat samalla tutuiksi, sama harjoite kannattaa toistaa erilaisilla asetuksilla ja verrata syntyneitä kuvia keskenään (kuva 5). Ennen harjoituksen aloittamista on huomioitavaa, että kuvaaminen on parasta suorittaa ulkona, jossa tarjolla on paljon luonnonvaloa tai erinomaisesti valaistussa sisätilassa.



Kuva 5. Hitaan ja nopean suljinajan verailua kuvaamalla pomppivaa apulaista trampoliinilla. Allaolevasta harjoituksesta poiketen, kuvaaminen on suoritettu kameran manuaalisäädöillä.

Harjoitus - Liikkuvan kohteen pysäyttäminen
Vaihe # 1 - Etsi liikkuva kohde. Kohteeksi käy vaikka pyörivä polkupyörän rengas tai yksi jumppaava apulainen. Itse turvauduin pomppivaan apulaiseen, joka suostui projektiin suhteellisen pienellä lahjonnalla. Harvoin sitä saa yleisöksi yhtä innokasta kehujaa, jonka mielestä jokainen varpaanheilutus on vähintään sarjakuvauksen arvoisa.

Vaihe # 2 - Etsi hyvä kuvauspaikka. Jos kohteena on elottoman esineen sijasta yksi jumppaava apulainen, tämä kannattaa tehdä ennen apulaisen etsimistä. Meillä yleensä kiinnostus kuvaussessioihin lopahtaa viimeistään siinä vaiheessa, kun kuvauspaikkoja on käyty läpi tusina, koska aina se joku puunrunko tai talonnurkka pilaa esteettisen kokonaisuuden. Tällä kertaa paikaksi oli valikoitu trampoliini, joka sinällään rajoitti kuvauskulman tasan yhteen, kun piti yrittää olla kuvaamatta mökinnurkkaa sekä vieressä kasvavia koivuja. Yksinkertainen tausta on parempi kuin monimutkainen, sillä silloin kuvauskohde nousee taustasta terävänä taustan jäädessä pehmeäksi.

Vaihe # 3 - Suunnitelle millä kameran asetuksilla kuvaat. Riippuen kuvauskohteesta tämä vaihe kannattaa siirtää listassa aivan ylimmäiseksi, koska jumppaavien apulaisten joustavuus ja turhautumisen sietokyky eivät välttämättä täytä standardeja. Jotta kuvaussessio menisi nappiin eri asetukset kuvausvaiheet ja kameranasetukset kannattaa kirjata valmiiksi ylös paperille. Kokeilun voi aloittaa esimerkiksi ISO-luvulla 400 ja asettamalla kameran Tv/S -toiminnolle, jolloin kamera automaattisesti valitsee kuvalle sopivan aukon koon. Kuvia voi ottaa useilla sulkimen nopeuksilla, esimerkiksi 1/50s, 1/80s, 1/125s, 1/250s, 1/500s, 1/800s ja 1/1000s. Tällöin näet kuvissa sulkimen nopeuden asteittaisen vaikutuksen kohteen liikkeen pysyttämiseen. Saman voi toistaa Av/V -toiminnolla säätämällä objektiivin aukko-arvoja, suuremmasta pienempään. Kannattaa muistaa, että pitkillä valotusajoilla jalustan käyttö on suositeltavaa. Itse tein vastaavan harjoitteen käsivaralla. Pomppiva apulaiseni teki trampoliinilla voltteja ja käytin ohjeista poiketen manuaalisia kameran asetuksia, jotta sain pidettyä aukon vakiona eli muutin suljinnopeuden lisäksi kameran ISO-lukua. Puolustuksenani sanottakoon, että voimistelua ja lapsia on tullut kuvattua niin paljon, että osaan asetukset ulkoa. Aloitteleville kuvaajille suosittelen kuitenkin lämpimästi Tv/S ja Av/A -toimintoja, joista itsekin olen aikoinani lähtenyt liikkeelle.

Vaihe # 4 - Toteuta kuvaussuunnitelmasi. Riippuen liikkuvasta kohteesta tässä kannattaa varautua joustoon. Jos tarkoituksena oli kuvata 50 kappaletta susihyppyä, jossakin vaiheessa susihyppy voi muuttua supermaniksi, hyppiväksi pantteriksi, leijuvaksi joutseneksi tai pomppivaksi joogaajaksi. Tärkeintä kuitenkin on, että kuvaaja nauttii kuvaamisesta ja apulaisellakin on hauskaa. Tällä nimittäin mahdollistetaan se, että apulaisia löytyy kuvausprojekteihin jatkossakin.

Vaihe # 5 - Siirrä kuvat koneelle jatkokäsittelyyn ja analysointiin. Tässä vaiheessa yleensä kuvaajaan ja kohteen välille syntyy erimielisyyksiä siitä mikä kuva on hieno ja mikä pitäisi poistaa. Itse harjoituksen kannalta on kuitenkin oleellista löytää kokeilemalla ne sulkimen nopeudet joilla tietyt liikkeet ja hypyt saa pysäytettyä (kuva 6). Jos ensimmäisen kierroksen kuvissa ei ole mitään käyttökelpoista, lahjontaa peliin vain ja kohti uusia harjoitushyppyjä!



Kuva 6. Hitaan ja nopean suljinajan verailua kuvaamalla lentävää supermania.
Kuvassa on käytetty nopeaa valoitusaikaa, jolloin suljin nopeus on ollut 1/2000s
ja lentävä jumppari on kauttaaltaan terävä.


Yhteenveto
Tämä oppitunti jatkaa voimistelukuvaajan vinkkejä tutustuttaen erilaisiin liikkuvan kohteen kuvaustekniikoihin. Jotta liikkuvan kohteen vangitseminen kameran kennolle onnistuu mutkattomasti, muutamien valokuvauskäsitteiden ymmärtäminen on välttämätöntä. Tärkeintä ei ole muistaa jokaista muuttuvaa parametria ulkoa, vaan ymmärtää miten valotuskolmio käytännössä toimii ja miten eri tekijät (ISO-luku, aukon koko ja sulkimen nopeus) vaikuttavat toisiinsa. Kaikista parhaiten tämänkin asian oppii vain kokeilemalla ja harjoittelemalla (kuva 7). Voimistelukisoissa kamerassa pitäisi olla asetettuna mahdollisimman suuri ISO-luku, objektiivissa pieni aukko ja sulkimen pitäisi toimia salamaakin nopeammin. Varsinainen teoria kannattaa kuitenkin laittaa käytäntöön ennen varsinaisia kisoja, jossa niitä taitoja tarvitaan tositarkoituksella.



Kuva 7. Liikkuvan kohteen vangitseminen kahdella
erilaisella kuvaustekniikalla käyttäen pitkää ja lyhyttä valoitusaikaa.

Lähteet & Linkit
Stop-Action Photography Using Your Digital SLR - Doug Sahlin
Stop Action Photography - Brad Sharp
100 Stunning Photos That Freeze Time With a Fast Shutter
Motion Photography Techniques: Panning, Smearing & Freezing
Capturing Freeze Action - Jonathan Streetman
Järjestelmäkameran manuaalisäädöt - Mikko Saari


2006-2013 © VOIMISTELUKUVA.COM